Urkintalaki, Lex Nokia..
Kännykkäjätti Nokia saa iskuja näpeilleen, tällä kertaa antajana on Helsingin Sanomat. Artikkelin mukaan Nokia olisi ”painostanut” lain tekemisessä mukana olleita virkamiehiä, vaikuttajia ja poliitikkoja. Painostuskeinona olisi ollut yrityksen ydintoimintojen siirtäminen Suomen rajojen ulkopuolelle ja näin tapahtuva jättimäinen verotulojen menetys. Tämähän ei toki ole ensimmäinen kerta kun Nokia on uhannut lähteä Suomesta, sillä Jorma Ollilahan aikoinaan jo moitti verotusta ja uhkasi lähdöllä.
Artikkelin julkaisun jälkeen on jo moni taho kiistänyt tiedot virheellisinä, muun muassa vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anni Sinnemäki ihmetteli Arto Nybergin haastattelussa, pääministeri Matti Vanhanen kommentoi radiossa Pääministerin haastattelutunnilla ja saman jutun mukaan myös viestintäministeri Suvi Lindén on kiistänyt painostuksen Ylen uutisille.
Perustuslaki vs. Urkintalaki
Aikaisemmin on jo moni lakia tunteva taho ottanut kantaa, että lakiehdotus rikkoo läpi mennessään perustuslakia. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kuin kyseisen lakiehdotuksen lobbauksesta kaivettiin painostus-kortti. Tämä on huolestuttava esimerkki siitä, miten nykypäivänäkin suuret rahat pyörittävät lainsäädäntöä, polkien tavallisten ihmisten oikeuksia.
Lain todellinen tulkinta selviää vasta aikoinaan, eli silloin kun ensimmäiset ennakkotapaukset oikeudessa puidaan. Ehdotettu lain sisältö sinänsä on tyypillistä lakitekstiä, eli voidaan tulkita monella eri tavalla.
Ainakin minua huolestuttaa lakia kritisoineiden oikeusoppineiden suuri määrä, esimerkiksi Joensuun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen, Joensuun yliopiston julkisoikeuden professori Teuvo Pohjolainen, Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen, Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen ja Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professorin Jukka Kekkonen. Lähteenä näissä nimissä, Uusi Suomi:”Nokia selätti Suomen perustuslain” ja HS: Kännykkäyhtiön painostus sai aikaan Lex Nokian.
Laki sisältää jo maallikonkin silmiin huolestuttavia muotoja. Nyt ollaan siirtämässä päätäntä urkinnasta viranomaisilta asianomaisille.
Tähän puuttuu mm. lakia vastustava kansanedustaja Jyrki J. Kasvi, sanoen blogissaan:
Urkintalaki murentaa oikeusvaltion periaatetta siirtämällä tutkintavaltuuksia viranomaisilta asianomaisille. Se, että tutkinnan kohde (työntekijä, opiskelija, asukas) on alisteisessa suhteessa tutkinnan tekijään (työnantaja, yliopisto, taloyhtiö) korostaa lain oikeusvaltion vastaista luonnetta.
Lakihan ei sinänsä edes pysty puuttumaan mahdolliseen oikeaan vakoiluun, luottamuksellisten tietojen välittämiseen tai muuhun vastaavaan. Tämä touhuhan taatusti tehdään toisaalta kuin yrityksen omasta tietoverkosta.
Työnantaja ei ole ainut josta tulee poliisi
Kansalaisten sähköisiä oikeuksia ajava kansalaisjärjestö Electronic Frontier Finland -yhdistyksen eli Effin varapuheenjohtaja Ville Oksanen arvostelee lain säätelevän oikeuksia myös liian laajasti:
Laki ei ensinnäkään koske pelkkiä työnantajia, vaan tasa-arvoisesti kaikkia ns. yhteisötilaajia eli kirjastoja, kouluja, taloyhtiöitä, jopa eduskuntaa. Toiseksi laissa ei edes mainita sähköpostia vaan se kattaa aivan kaikki Internet-välitteisen viestinnän muodot mukaan lukien chatit, IP-puhelut kuten Skypen ja myös vertaisverkkojen käytön.
Tähän on ottanut myös kantaa Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta kannanotossaan:
Yliopistolla on laaja tietoverkko, jota opiskelijat käyttävät päivittäin. Jo mahdollisuus tämän verkon kontrolloinnissa tapahtuviin väärinkäytöksiin vähentäisi verkon luotettavuutta opiskelijoiden silmissä ja pahimmillaan vaarantaisi avoimen keskustelun käymisen yliopistoyhteisön sisällä. Ylioppilaskunta ihmettelee myös, millä perusteella liikesalaisuuksien vaarantuminen on realistista yliopistossa. HYYn mielestä yliopistoilla ei tule olla oikeuksia tarkkailla opiskelijoidensa tai työntekijöidensä tunnistamistietoja.
Kenen etu? Miksi?
Uudessa laissa urkintaoikeuden saisivat yhteisötilaajat, joilla tarkoitetaan viestintäpalvelun tai lisäarvopalvelun tilaajana olevaa yritystä tai yhteisöä, joka käsittelee viestintäverkossaan käyttäjien luottamuksellisia viestejä, tunnistamistietoja tai paikkatietoja. Näitä siis ovat käytännössä työnantajat, virastot, kirjastot, yliopistot, koulut ja taloyhtiöt.
Lain myötä taloyhtiöissä voitaneen sitten laittaa tietoverkot seurantaan luvallisesti ja tämän jälkeen selvitellä sitten missä kaikkialla sitä naapurit nyt sitten surffaavat. Ollaanko tässä nyt ihan oikealla tiellä?
Valitettavasti tämänkin lain läpi viemisessä on vahvasti mukana viestintäministeri Suvi Lindén, joka jo aiemmin on polkenut tavallisten ihmisten oikeuksia ajamalla läpi sähköisen sensuurin mahdollistavan ns. Lapsiporno-lain. Itse en tätä lakia vastusta, vaan sen sisällön leväperäisyyttä. Kyseisessä laissahan ei ongelmaan esitetä ratkaisuja, vaan keinoja joilla lakaistaan tietyt kuvat ja sen myötä myös paljon sananvapautta maton alle. Mutta mitkä ovat Lindénin motivaatiot? Ovatko ne samat kuin muunkin hallituksen, eli nuo aiemmin jutussa esillä olleet Nokian lähtöaikeet? Nämä motivaatiot eivät varmaan koskaan selviä.
Kasvi otti blogissaan myös kantaa perustuslakituomioistuimen kokoonpanoon, jonka hän muuttaisi poliittisesta juridiseksi elimeksi:
Jos Lex Nokiasta on jotain positiivista sanottava, niin se on viimeistään tehnyt selväksi kaikille poliittisesti riippumattoman perustuslakituomioistuimen tarpeen Suomessa. Suomessahan lakiesitysten perustuslaillisuuden arvioinnista vastaa eduskunnan perustuslakivaliokunta, siis poliittinen eikä juridinen elin.
Tähän on helppo yhtyä kun lukee miten oikeusoppineiden ja asiantuntijoiden lausunnot on pyyhitty sillä valkoisella paperilla joka käytön jälkeen on huuhdeltu muiden jätteiden mukana.
Lisätietoja laista ja tämän kirjoituksen asioista löytyy muun muassa:
- Urkintalaki.fi -sivustolta
- Uusi Suomi-lehden sivuilta
- Helsingin Sanomien sivuilta
- EFFI:n blogista
- Kansanedustaja Jyrki J. Kasvin blogista
- Piraattiliiton uutisesta
- Googlen haku: Urkintalaki / Lex Nokia